(Tänään saimme mummonmökkiin netin! Ah ihanaa vapaus, ei enää tarvitse kävellä appivanhempien luokse tarkastamaan sähköpostia (tai kirjoittamaan tänne).)

Aloitin tämän viikon alussa lukemaan Marilyn Monroen elämäkertaa, juurikin tuota yllä kuvattua. Olen aina pitänyt Monroesta ja nähnyt useita elokuviakin joissa hän näyttelee, mutta kun löysin tuon kirjan aitan kirjahyllystä minun oli pakko saada se luettavaksi. Nyt muutaman päivän lukemisen jälkeen (luen kaksi tuntia päivässä, sen ajan kun istun bussissa matkalla töihin ja kotiin) olen jo yli puolen välin, tarkalleen ottaen 1954-luvun tammi-syyskuussa. Olen huomannut ettei Marilyn ollut vain kaunis ja lahjakas, vaan myös monimutkainen, älykäs ja ovelakin persoona. Ja kuitenkin pohjimmiltaan hämmentynyt ja eksynyt lapsi. Kaikkea sitä oppii kun jaksaa lukea.